Holmaston historia 1949 - 2011

Rahaliike Holmasto on - sen lisäksi, että se on Suomessa alansa suurin ja kansainvälisin - se on myös eittämättä vanhin ja se täyttikin vuonna 2009 jo 60 vuotta. Se on myös eräs niistä todella harvoista antiikki- ja keräilyalojen liikkeistä, jossa vetäjänä on jo toinen sukupolvi ja tiettävästi ainoa, jossa kolmas sukupolvi on jo toiminnassa mukana.

Liikkeen perusti 1949 Thure R. Holmasto, Caritha Holmasto-von Schantzin isä. Aivan alunperin se ei ollut rahaliike, vaan itse asiassa postimerkki- ja paperikauppa. Thure Holmasto piti myös huutokauppoja. Rahat tulivat mukaan kuvaan varsin varhaisessa vaiheessa. "Seitsemänvuotiaana olin jo mukana huutokauppatoiminnassa. Otin maksut vastaan ja toimitin ne kassanhoitajalle. Tuohon aikaan huudot maksettiin heti ja käteisellä. Kaksitoista-vuotiaana sain ylennyksen ja minusta tuli huutokaupan kassanhoitaja. Kyseessä ei ollut rahahuutokaupat, vaan niissä myytiin kaikkea huonekaluista ja taiteesta aina hopeaan, postimerkkeihin ja rahoihin saakka."

Toiminnan laajetessa tuli alkuperäinen Castréninkadun liike ahtaaksi ja edessä oli muutto Toiselle linjalle, ensin numeroon 23 ja sitten 15. Tässä vaiheessa rahat alkoivat olla pääartikkeli, mikä johtui paljolti Thure Holmaston omasta harrastuksesta. Hänet tunnettiin myös ahkerana rahojen arvoluettelojen julkaisijana. Suomen rahojen ja setelien arvoluettelo onkin ilmestynyt Rahaliike Holmaston julkaisemana 1958 lähtien ja on ylivoimaisesti laajimmin käytetty luettelo maassamme. Lisäksi Thure Holmasto julkaisi arvoluetteloita mm Eestin, Latvian, Liettuan, Mongolian ja Venäjän metallirahoista ja seteleistä. Näillä luetteloilla on ollut oma huomattava merkityksensä rahojen keräilyharrastuksen lisääjänä ja syventäjänä sekä tietolähteenä.

Vuonna 1973 tapahtui sukupolven vaihdos Thure Holmaston vetäytyessä eläkkeelle. Jätin toimeni pankin prokuristina ja ryhdyin hoitamaan liikettä kertoo Caritha Holmasto-von Schantz.

Muutos ei tuntunut vaikealta, olinhan kasvanut itse asiassa rahan keskellä ja kiinni tähän maailmaan. Lapsena rahat eivät kiinnostaneet, olin niihin niin tottunut. Niitä oli joka paikassa ja niistä puhuttiin jopa ruokapöydässä. Koulun jälkeen olin isän liikkeessä ja autoin siinä missä voin. Kun sitten otin liikkeen hoitooni, monet asiakkaat olivat tuttuja lapsuudesta asti.

Paras tapa oppia tämä ala on tehdä käytännön työtä, seurata maailman markkinoita ja tietenkin lukea alasta niin paljon kuin mahdollista. Ratkaisevaa asiassa on kuitenkin palava kiinnostus aiheeseen. Asiantuntemus ja varmuus kehittyy vasta vuosien mittaan.

Otettuaan liikkeen hoitoonsa siitä tuli puhdas rahaliike. Toisaalta numismaattisen liikkeen valikoimiin liittyy kaikkialla maailmassa myös muuta kuin pelkästään rahoja ja seteleitä, kuten mitalit, kunniamerkit, poletit sekä Olympia- ja meillä myös Lotta- ja Suojeluskunta-esineistö.

Merkittävän osan Rahaliike Holmaston liiketoiminnasta muodostaa nykyään myös kultakauppa ja se käsittää kaiken kullan koruista ja kultaharkoista romukultaan.

Liikkeen uudistumiseen kuului myös sen siirtäminen Helsingin keskikaupungille, ensin 1976 Annankadulle, sitten 1986 Snellmaninkadulle, 1990 Fabianinkadulle vastapäätä Meritan pääkonttoria, Pörssitalon naapuriin ja viimeksi vuonna 2003 Aleksanterinkadulle, Stockmannin naapuriin.

Henkilökunta kasvoi ja mukaan tulivat kaikkien numismaatikkojen tuntemat Per-Albert Karlsson ja Karita Kiviniemi, tuttavallisesti Pelle ja Gita, jotka molemmat ovat olleet liikkeen palveluksessa yli 20 vuotta. Yritys nielaisi 1980 myös Carithan aviomiehen Christian von Schantzin, joka jätti toimensa Keskon tietokoneosaston käyttöpäällikkönä ja on toiminut siitä lähtien yrityksen toimitusjohtajana. Vuodesta 1994 lähtien mukana on jo kolmaskin polvi, eli poika Sebastian on kokopäiväisesti töissä yrityksessä.

Rahaliike Holmasto aloitti myös ensimmäisenä säännöllisten julkisten raha- ja mitalihuutokauppojen pitämisen jo 1966. Alkuun ne pidettiin Primulassa ja hotelli Marskissa ja niitä oli vuosittain yksi - kaksi, mutta kiinnostuksen ja kohdemäärien kasvamisen myötä niitä pidetään nykyään neljä vuodessa pitopaikan ollessa Astoria-sali Iso Roobertinkadulla. Ostajajoukko on varsin kansainvälistä joskin suomalaiset ovat luonnollisesti enemmistönä. Ulkomaisia asiakkaita on 41 maasta Yhdysvaltoja, Fäärsaaria, Thaimaata ja Vanuatua myöten. Se muuten on 2000 kilometrin päässä Uudesta Seelannista pohjoiseen sijaitseva saari. Viime aikoina keräilijöiden määrä on lisääntynyt huomattavasti ja samoin se on nuorentunut. Nousukauden lisäksi euron tulo ja markan häviäminen on saanut ilmeisesti myös uudet keräilijät liikkeelle je myös hinnat tuntuvat olevan kipuamassa ylöspäin. Esimerkiksi Holmaston 1999 joulukuun rahahuutokaupassa salista tulleet huudot ylittivät lähes kohde kohteen jälkeen kirjallisina jätetyt tarjoukset.

Holmaston rahahuutokauppojen kautta on harvinaisuus toisensa jälkeen vaihtanut omistajaa. Joulukuun 1998 huutokaupassa - järjestyksessä 67. - myytiin eräs Suomen harvinaisimmista rahoista, hopeinen 50 penniä vuodelta 1876 ja se kohosi todelliseen huippuhintaan 165 000 mk, mikä on korkein summa, mitä suomalaisesta käytössä olleesta metallirahasta koskaan on maksettu. Kallein seteli taas on ollut Nikolai II:n aikainen 100 ruplaa, ns. sateenkaariseteli vuodelta 1896, hinta 200 000 mk.

Rahojen keräilyyn ei toki tarvita välttämättä tällaisia summia. Rahoja on lyöty yli 2500 vuotta, joten keräiltävää kyllä riittää myös pienellä rahalla. Suomessakin on mahdollista keräillä vaikkapa ajanlaskuamme edeltävältä ajalta olevia rahoja ja Rahaliike Holmastolla on niitä myös myynnissä. Yllättävää kyllä näiden rahojen hinnat alkavat vain muutamasta kympistä. Onkin varsin tavallista ja suositeltavaa että rahojen keräilyssä erikoistutaan johonkin eityisalueeseen, kuten jonkin maan rahoihin, metalli- tai setelirahoihin, eläimillä, kasveilla, rakennuksilla, laivoilla tai muotokuvilla varustettuihin rahoihin tai tietyn hallitsijan aikaisiin rahoihin. Kokoelman voi rakentaa minkä tahansa aihepiirin ympärille.

Lähes yhtä tärkeää kuin kohteiden hankkiminen on niiden oikea säilyttäminen, läheskään kaikki muovit ja muovitaskut eivät sovi rahojen säilyttämiseen, painottavat niin Caritha kuin Christian von Schantz. Rahaliike Holmastolta saakin niin metalli- kuin setelirahoille omia säilytyskansioita ja -laatikostoja.

Kysytyimpiä ja arvokkaimpia ovat täysin käyttämättöminä säilyneet kohteet. Pienikin kuluma tai naarmu alentaa metallirahan arvoa samoin setelien pienikin käytöstä aiheutunut ryppy tai repeämä puhumattakaan liasta ja läikistä.

Kuten keräilyaloilla yleensä olisi syytä tutustua alaan ja lukea sitä käsittäviä kirjoja. Esimerkiksi meillä on kirjallisuutta niin aloittelijoille kuin pitemmälle päässeille. Samoin tulisi käydä rahahuutokaupoissa ja niiden näytöissä, messuilla ja asiantuntevissa liikkeissä tiedon kartuttamiseksi ennenkuin alkaa ostaa ainakaan hinnakkaampia kohteita.

Parikymmentä vuotta sitten ympyrä sulkeutui tietyllä tavalla Rahaliike Holmaston historiassa. Rahahuutokauppoihin ja myyntiin yleensä oli yhä enemmän tarjolla myös muuta esineistöä, etenkin hopeaa ja niinpä tuli ajankohtaiseksi perustaa antiikkiliike, Holmasto Antik, joka silloin sijaitsi Kauppatorin tuntumassa os. Eteläranta 14. Valikoimissa on mm vanhaa suomalaista ja venäläistä hopeaa, ikoneita, kelloja ja kultakoruja. Liikettä hoiti 1992-2003 Eine Holmasto. (Nykyään antiikkiliike sijaitsee samoissa tiloissa rahaliikkeen kanssa Aleksanterinkadulla.) Kun sikseen sattuu, Holmasto Antik järjestää myös antiikkihuutokauppoja. Suorastaan legendaarinen on 1990 luvun puolella pidetty suuren arvokodin huutokauppa, jollainen on nykyään todellinen harvinaisuus ja josta puhutaan yhä vielä.

Nykyään Holmaston valikoimaan kuuluu mm. kolikot, setelit, kunniamerkit, mitalit, kulta-, hopea- ja pronssikorut ja esineet (esim. LAPPONIA, Kalevalakoru, Sarpaneva), rannekellot, taskukellot, keräilytarvikkeet, ym. Tervetuloa tutustumaan valikoimaamme Aleksille!